Description

Minulla on jo aikuisen naisen kasvot
nähneet elämän silmieni ohi kulkevan
Pieniä uurteita niistä nuoruuden nauruista kun
kaurapellolla katselimme niitä miehiä
jotka eivät vielä välittäneet huomisesta
Minulla on varjoja vartalossani
ihan kaikista niistä en pidä
ne ovat takertuneet arviksi
muistoiksi elämän kulusta
ajoista joista en välttämättä pitänyt
sydämeni lyö silti kertaakaan säröilemättä
yhtään virhe virttä laulamatta
minulla on
lapsenmieli
hymyilen usein vähän liikaakin
kikatan kuin pahainen kakara
silti olen viisas
olenhan näillä jaloillani kulkenut liikaa
niitä mäkisiä teitä joita
en välttämättä olisi halunnut kulkea
en ole kultaa saati hopeaa tiedän minä riitän ihan näin